Jo valmiiksi heikko nuorten työllisyystilanne koki uuden takaiskun Koronapandemian myötä. Töitä on ollut lähivuosina vaikeaa saada, koska kilpailu työpaikoista on niin suurta. Työpaikkojen määrän äkillinen romahtaminen ei edesauta tilannetta. Kuuluin itse niihin onnekkaisiin, jotka saivat kesällä 2020 sattumien kautta kesätöitä. Tämä ei ollut itsestäänselvyys, sillä suurin osa yrityksistä keskeytti rekrytointinsa maalis– huhtikuussa, kun työnhakusesonki oli kuumimmillaan. Suurin osa nuorista jätettiin kuitenkin nuolemaan näppejään. Evan ekonomisti Sanna Kurrosen mukaan nuoret ihmiset kärsivät eniten, koska he ovat kiinnittyneet työelämään heikosti. Olen samaa mieltä, koska yleisesti nuorelta ihmiseltä ei voi olettaa monen vuoden työkokemusta. Nuoriin työntekijöinä olisi suhtauduttava avoimemmin ja annettava yrittää, jotta suhteita kehittyisi ja työkokemuksia kertyisi.
Kun yrityksillä ja kunnilla ilmenee vaikeuksia, vaikuttaa se suoraan myös tavallisen työntekijän elämään. Ongelmallista onkin, että kuntia yritetään pelastaa leikkaamalla koulutuksesta. Mielestäni säästää voitaisiin muualta, kuten esimerkiksi viihdepalveluista ja muusta ei-välttämättömästä. Ajattelen, että on ristiriitaista, että koulutuksesta ollaan löyhin perustein valmiita leikkaamaan, mutta myöhemmin Koronan vaikutuksia haluttaisiin ”pehmentää” satsaamalla koulutukseen. Täytyisi löytää jonkinlainen keskitie. Jos koulutukseen keskityttäisiin, eikä sieltä leikattaisi, voitaisiin ehkäistä monia yhteiskunnallisia ongelmia kuten syrjäytymistä tai pitkäaikaistyöttömyyttä. Kuten artikkelissa mainitaankin, ”pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen hoitaminen tulee aina kalliimmaksi kuin koulutus.”
Kommentit